Tässä on nyt hyvä tilaisuus käynnistellä blogin kirjoittelua ihan oikeasti juuri ennen Lankahamstereiden alkua. Täällä voin sitten vähän tarkemmin kuvailla, mitä olen saanut aikaan. Kovat odotukset on siis sen suhteen, että jonkin verran lankaa saan kulumaan ja toisaalta, että en ainakaan saman tien sorru ostoksille. Miksei tietysti upeita löytöjäkin voisi esitellä, jos niin käy... Hamstereihin olen valmistautunut ostamalla uuden keittiövaa’an. Hieno digitaalinen värkki on kyseessä! Lisäksi olen pähkäillyt, mitkä langat painavat eniten ja miten niistä saa mahdollisimman nopeasti valmista! Aina-oikein kaulaliinaa ei varmasti tulla näkemään, sillä työssä on oltava aina joku juttu, joka pitää mielenkiinnon yllä. Palmikoita, kuviota (vaikkakin kuvittelen vihaavani kuvioneuleen tekemistä!), pitsiä, … Edes telkkaria tuijottaessa - mitä tosin harrastan hyvin rajallisesti - en jaksa mitään liian simppeliä tikuttaa. To-Do -lista on äärimmäisen elävää sorttia ja taitaa se olla loputonkin, mutta niin taitaa olla lankavarastokin.
Jotain pientä taustaa olemassaololleni. Olen Hapero, kolmissakymmenissä oleva luontoa rakastava höperö. Olen seuraillut joitakin blogeja muutaman vuoden ajan, ja kommentoinutkin välillä, mutta oma blogi on jäänyt odottamaan jotain kipinöintiä. Neulon, virkkaan, askartelen, paskartelen ja puuhailen jos jotakin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Verenperintönä olen saanut levottomat kädet, joilla vain on oltava puuhaa. Toisaalta neulominen ja muut puuhat ovat loistavaa vastapainoa aivotyöskentelyyn painottuvalle ammattiuralleni. Yksi tärkeä osatekijä on myös neuleen rauhoittava vaikutus - se, miten neulominen vaikuttaa mielenterveyteen ja pitää minut kiinni tässä maailmassa ilman, että uppoan pimeisiin syvyyksiin. Taidan olla tyypillinen suomalainen; melankoliaan taipuvainen, pessimistinen, surumielinen, ... Mutta joitakin asioita sentään Rakastan; käsityöt, luonto, takkatuli, OmaKulta, ... Ja yritän opetella näkemään hyviä asioita pienessäkin. Keskimäärin kaikki on loppujen lopuksi ihan hyvin, kun vain avaa silmät.
Menipähän syvälliseksi. Korjataan tilannetta muutamalla oikeasti neuleblogiin kuuluvalla asialla. Tässä muutama alkuvuoden aikana valmistunut väkerrys.
Neuleliivi
100% villaa, jonka vyötteessä ei lukenut mitään
malli: oma, kuvioraita netistä napattu kuva, josta laskin silmukat ja piirsin kaavion
Kolmiohuivi
Viron villaa, Tallinnan sataman tuntumasta mistä lie kauppahallista matkaan lähti
malli: Fountain Pen Shawl; Interweave Knits, spring 2009
Lisäksi puikoilta on päässyt ja langanpäät on päätelty parista vauvan peitosta, jotka matkustivat omistajilleen jo ilman, että tajusin kuvata… Ystävänpäiväkortit leimailin, värittelin ja väkertelin itse, mutta nekin ovat tietenkin maailmalla. Jos jaksan pitää mielenkiinnon yllä blogikirjoitteluun, ehkäpä täällä sitten tullaan näkemään jos jotakin tuotosta.
P.S. Jos joku työkaveri tai muu minut tästä tunnistaa, niin pidä mölyt mahassa. Haluan elää hiljaista Haperon elämääni ilman mitään ”uutisointia”...
